Teollisuuskeskus

Teollisuuskeskus^[1] (viitataan usein myös nimellä Eteläranta 10 ja Palacen talo) on Helsingissä sijaitseva rakennus, jossa toimii Elinkeinoelämän keskusliiton ja muiden tärkeimpien työnantajajärjestöjen pääkonttori. Vuoteen 2009 rakennuksessa toimi myös Hotelli Palace. Viljo Revellin ja Keijo Petäjän suunnittelema rakennus valmistui osoitteeseen Eteläranta 10 vuonna 1952, juuri ennen Helsingin olympialaisia.

Rakennuksen suunnitelma oli työ nimeltä "Ratas" arkkitehtikilpailussa, jonka voittivat arkkitehdit Viljo Revell (1910–1964) ja Keijo Petäjä (1919–1988). Rakennuksessa tavoiteltiin viistoine pintoineen, vaijerikaiteineen ja savupiippuineen suuren valtamerilaivan tunnelmaa, innoittajana Le Corbusier. Samaa mielikuvaa loivat pilareitten kannattama katutaso ja nauhaikkunat.

Suunnittelutyötä jaettiin silloisen tavan mukaan arkkitehti Olli Borgin toimiessa vetäjänä. Borg itse suunnitteli hotellin ja ravintolat, Styrbörn Andersin toimistokerrokset, Antti Nurmesniemi viimeisteli huonesisustuksen ja suunnitteli 11. kerroksen saunaosaston kuuluisine lypsyjakkaroineen. Olavi Hännisen käsialaa olivat toisen kerroksen kahvila ja baarin teräsputkirunkoiset muovi-istuimet.

Hotelli oli maineestaan huolimatta suhteellisen pieni, käsittäen vain 50 huonetta ylimmissä kerroksissa huippuravintoloineen. Hotellin lopetettua toimintansa vuonna 2009 myös ravintola suljettiin, mutta Royal Ravintolat avasi sen uudestaan marraskuussa 2017^[2] ja ravintola sai vuonna 2019 yhden Michelin-tähden.^[3]

• Ari Larnemaa, Hannu Lahtonen: Kauppalehti Optio, 16.12.1999
• Helsinki valmistautuu olympialaisiin – ­Teollisuuskeskuksen talo Helsingissä ja Kisakylä. Yle Teema: Sininen laulu – Suomen taiteiden tarina (Arkistoitu – Internet Archive)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Teollisuuskeskus Wikimedia Commonsissa

• Yle Elävä arkisto: Hotelli Palace oli Helsingin moderni majapaikka
• Kivilaakso, Aura: ”Eteläranta 10”, Kun Helsinkiin rakennettin city. Keskustan vuosina 1945-1990 valmistuneet liikerakennukset, s. 71–76. Helsingin kaupunginmuseo, 2014. ISBN 978-952-272-793-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 7.3.2023).